perjantai 17. helmikuuta 2017

Valtapeliä avautuu yleisölle

Turun linnassa avautuu tänään yleisölle näyttely Valtapeliä - Reformaatio Suomessa. Kuva eilisestä lehdistötilaisuudesta, jolloin viimeiset viilaukset olivat vielä kesken, mutta eiköhän tästä, kävijää ensimmäisenä kohtaavasta, kuvakulmasta saa käsityksen ison linnantuvan tällä kertaa saamasta väri- ja muotomaailmasta.


Sodankäynnin vitriinistä kerrottiin eilen, joten tässä muutama oma suosikkini runsaan muun esineistön joukosta, kuten kansanuskon jäänteet Suomen kirkollisen elämän keskuksessa.


Muistot reformaation lopettamasta katolisesta kiltalaitoksesta (juomasarvista blogissa aiemmin täällä).


Limogesin emalitöitä on keskiajalta Suomessa säilynyt vain kaksi, niitä on blogissa käsitelty täällä, ja nyt molemmat ovat esillä linnassa. (Takana Vehmaan kirkon suitsutusastia TMK:n kokoelmista).


Kuusiston piispanlinnan kaivauksissa löydetty mysteerivaakuna, joka ei liity yhteenkään tunnettuun piispansukuun.


Naantalin birgittalaisluostariin on liitetty monenlaisia tekstiilejä, mutta tämä Kansallismuseon kokoelmiin kuuluva alttarivaate on aivan oikeasti sieltä.


Turun linnan portinvartijan kamarin maalaukset ovat Suomen vanhinta säilynyttä maallista taidetta. Länsiseinän pariskunta on tuttu varmasti useimmille suomalaisille. Elina Nurmi on valmistanut kopiot maalauksen puvuista, ja kertoo niiden tekemisestä blogissaan. Seinällä protestanttiruhtinaita kuvaavia uunikaakeleita.


Näyttely täydentyy maaliskuun aikana keskiaikaiseen vierastupaan avautuvalla johdanto-osiolla joka kertoo arkeologisten löytöjen välityksellä Suomen kristillistymisestä keskiajalla.


torstai 16. helmikuuta 2017

Aseiden kalsketta Valtapelissä

Valtapeliä - Reformaatio Suomessa avautuu yleisölle huomenna. Oma osuuteni näyttelyssä rajoittui aikakauden sodankäyntiin, joten tässä postauksessa käsitellään sitä koskevan vitriinin rakentamista.

Homma aloitetaan kaivamalla astalot esiin kuljetuspakkauksistaan. Todettakoon jo tässä vaiheessa että osion esineet ovat Turun museokeskuksen ja Kansallismuseon kokoelmista.


Näyttelykuraattori on jo piirtänyt alustavan esinesijoittelun, jonka pohjalta konservaattorit ja museomestarit lähtevät liikkeelle.


Salkoaseiden ripustuksen kiinnittäminen varmistetaan yleisön katseelta piiloon jäävin ratkaisuin.


Esineille on jo etukäteen rakennettu erilaisia tukia ja telineitä. Tarvittaessa esillepanoa viritetään lisää vaikkapa langalla.


Jos nyt ketä museoscenen näyttelynrakentamista vähänkään tuntee, niin hommahan menee näin: kuraattorin, ja meidän muiden tutkijapuolen ihmisten tehtävänä on hankaloittaa kädentaitoisempien kollegoiden elämää määräämällä kaapin paikka, eli mikä esine mihinkin kohtaan tarkkaan ottaen tulee, "sentti vasemmalle, tai ehkä kuitenkin kaksi oikealle". Ihailtavan kärsivällisiä ovat kuitenkin nämä meidän konservaattorit ja museomestarit.


Työmaavalon raaka valaistus ei vielä tee esineille oikeutta, sitä tekee vasta varsinainen näyttelyvalaistus, jonka säätäminen on rakentamisen viimeinen vaihe. Kävijöinä tulette näkemään nämä esineet aivan toisessa valossa. (Kuvassa kuraattori viimeistelemässä esinesijoittelua, ne kuuluisat viimeiset sentit ja millimetrit.)


Kosketusnäyttöjen tekstit tulevat kertomaan uskonsotien pauhusta, mutta tässä muutama  rakentamisen aikana syntyneistä omista mielikuvistani.

Sotaan puhtaan uskon puolesta, kukin omansa. Salkoaseiden varret tuntuvat lähtevän suoraan Kustaa Vaasan ja Kristiina-kuningattaren Raamatuista, joista "Jumalan sanaa tuli Ruotsin valtakunnassa puhtaana saarnattaman".


Keihäsmiesneliöiden piikkimetsien kurinalaista symmetriaa.


Hilparein aseistautunut jalkaväki pysäyttää burgonetin, teräshansikkaiden ja sotavasaran symboloiman ratsumiehen.


Hilparit näin päin, jotta valmistusleimat näkyvät katsojalle, ja koska juuri koukulla vedettiin ratsastaja satulasta, ja lopetettiin sen jälkeen kirveellä ja piikillä.

Ja lopuksi, kun edellä mainittu armoton työmaavalo käytössä kerran oli, kuvasin myös kilven...


ja vallipyssyn...


valmistajanleimoja, koskapa tiedän joukossanne olevan niitä arvostavia hifistelijöitä. Erottuvatko ne sitten, kuten hilpareidenkaan leimat, näyttelyvalaistuksen himmeän hivelevässä hehkussa, saamme nähdä avajaisissa.


maanantai 13. helmikuuta 2017

Uutta Finnassa (vko 6/2017)

Viikon saldo 37 objektia.

Mukana taas useampia lippaita, oma suosikkini tässä.


Hieno on myös tämä kultakoristeisia lasipulloja sisältävä. Vastaavia pulloja sisältäviä arkkuja on kokoelmissa useampikin, mutta mihin niitä on käytetty?



Airisto Segelsällskapin puvusta tässä vain yhdistyksen kokardilla varustettu lakki.


Toinen kahdesta rautaisesta hiontavälineestä, joita perimätieto kertoo käytetyn Turun Akatemiatalon juhlasalin pylväiden hiomiseen.


Apteekkitavaroista tällä kertaa pullollinen briljanttikresyylisinistä.


Näiden hieman koruttomien esineiden lopuksi jugend-tyylisen oviverhon koristelua.

.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...