maanantai 26. syyskuuta 2016

Hämeen linna

Hämeen linnassa ei ole tullut käytyä lähes kuuteen vuoteen, joten oli paikallaan osallistua opastetulle kierrokselle. Se alkoi linnan ulkopuolelta josta oli näkymä Vanajavedelle. Tuota tärkeää reittiä valvomaanhan linna oli 1200-luvulla perustettu.


Linnan lyhyen rakennushistorian kertauksen jälkeen kurkattiin pyöreään torniin, joka kuten Turun linnan vastaava, oli yritys päivittää keskiaikainen linna tykistön tuomiin muutoksiin.


Sitten oli aika astua itse päälinnaan mustasta ovesta.


Oven takana odotti kaivohuone 12 metriä syvine kaivoineen. Kovin hyvin eivät linnan perustajat kaivonsa kanssa onnistuneet: sadevesi valui sinne sisäpihalta ja lisäksi kaivo lopulta kuivui. Kuivunut kaivo täyttyi jätteillä mikä lienee tehnyt arkeologit myöhemmin onnellisiksi. Tätä nykyä se saa toimia toivomuskaivona.


Kaivohuoneesta pääsikin heti linnan sisäpihalle. Täällä ei ollut Turun linnan vanhan päälinnan jakoa esi- ja päälinnaan pihan poikki menevällä muurilla, vaan sosiaalinen jakautuminen tapahtui vertikaalisesti: palveluskunta asui alakerrassa...


ja herrat seiniltään koristelummassa yläkerrassa.


Heti huomasi että linnaa uhkasi pahin vaara yläilmoista. Sitä eivät kaksi feikkihaukkaa...


olleet pystyneet torjumaan. Rakennustelineistä jääneet kolot ovat kuin tehtyjä puluille pesimäpaikoiksi, ja jälki oli sen mukaista.


Sitä en tiedä voiko puluista syyttää tiiliseinän huonoa kuntoa. Toivoakseni linnan uusi restaurointikierros on pian odotettavissa. Vasemmalla kaivohuoneen ovi. Puuportaat vievät kappeliin...


joka edelleen on kirkollisessa käytössä.


Pihalta jatkettiin alakerran palvelusväen asuintiloihin.


Savun oli tarkoitus poistua katossa olevasta aukosta, jos nyt sitten poistui.


Linnantupa ei kooltaan vedä vertoja Turun isolle linnantuvalle, mutta viihtyisä tilausravintola siitä oli saatu.


Kierros jatkui yläkerran paremman väen tiloihin, ja Turun linnan tapaan sieltä löytyi Kuningattaren kamari...


ja Kuninkaansali.


Holvit olivat toki restauroinnin tulosta kuten meillä Turussakin.


Kukkotornin tunnelmallisia sopukoita.







Arvohenkilöiden huoneita lämmitettiin takoilla. Shakkiakin niissä epäilemättä on pelattu.


Ritarisaliksi nimetty suuri huone oli restauroitu kuten meidän Sturenkirkkomme eli holvit oli jätetty rekonstruoimatta. Itse asiassa tämä tila taitaa paremmin vastata meidän Isoa linnantupaamme (jonka holvit niinikään on jätetty ennallistamatta).



Salista (kuten toki muistakin saman kerroksen tiloista) saattoi poiketa pulujen valtakuntaan, pihan sisäseinää kiertävälle parvelle.


Takaisin sisälle ja kapeita portaita ylös Kirjurinkamariin...



ja sen viereiseen käymälään, ainoana keskiajalta linnassa säilyneeseen.


Linnan ylimmässä kerroksessa on näyttelytiloja. Hämeen esihistorian näyttely on purettu pois, mutta jäljellä oli näyttely tiilirakentamisesta (josta linna itse on tietysti hieno esimerkki)...



pieni huone jossa hämäläiskirkkojen keskiaikaisia puuveistoksia...



ja linnan arkeologisia löytöjä esittelevä näyttely.





Ikkunasta kajasti läheinen Museo Militaria. Aikaa oli jo sielläkin käynnistä, eikä ehditty nytkään, sillä olimme tulleet katsomaan vanhemman ajan militariaa, siitä toiste.

.

torstai 15. syyskuuta 2016

Taide, uskonto, valta

Wäinö Aaltosen museossa avautuu tänään yleisölle näyttely Taide, uskonto, valta. Esillä on yli 200 esinettä ja taideteosta pietarilaisesta Uskonnon historian museosta (joka neuvostoaikana tunnettiin Uskonnon historian ja ateismin museona).




Museon kokoelmissa ovat edustettuna kaikki suuret maailmanuskonnot ja laaja on myös WAM:n näyttelyyn saatu esineiden kirjo. Tässä islamilaisen suufimystikon viitta.


Kiinalainen lohikäärme oli näyttelyä rakentaneitten kollegoiden mukaan yksi sen painavimmista esineistä, mutta myös hauras pienine yksityiskohtineen.


Buddhasta lienee miljoonia veistoksia, tässä makaavana, kuoleman jälkeisen "parinirvanan" saavuttaneena.


Itä- ja Kaakkois-Asian rituaaliesineistö on ylipäätään näyttelyn värikkäintä ja näyttävintä.


Pietarilaismuseo ei ole unohtanut juuriaan. Mukana näyttelyssä on myös ateismi, neuvostovallan virallinen oppi, eräänlainen uskonnonvastustamisuskonto jos sen niin voisi ilmaista.


Tätä kirjoittaessani en ole vielä itsekään ehtinyt näyttelyyn kunnolla tutustua, mutta jo pikaisen silmäilyn perusteella, ja hävyttömästi oman museon tuotosta kehuen, on todettava että esillä on todella mielenkiintoista materiaalia. Nimekkäitä taiteilijoitakin on mukana Francisco Goyaa, Mikhail Nesterovia ja Viktor Vasnetsovia myöten.

Näyttely on esillä 11.12.2016 saakka.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Strategialautapeli Itä-Afrikan taisteluista

Saksan Itä-Afrikan taisteluista ensimmäisessä maailmansodassa ja niihin osallistuneista joukoista oli kolme vuotta sitten blogissa parikin postausta (täällä ja täällä). Palataanpa taas teemaan, tällä kertaa sodan tapahtumia 1914-1918 kuvaavan pelin Guns of the Askari kautta, joka ilmestyi Againts the Odds -lehden numerossa 38.

Ongelmana on ollut mallintaa se miten kenraali von Lettow-Vorbeck kykeni pitkittämään vastarintaansa sodan päättymiseen asti. Saksan Itä-Afrikka käsittää pelissä 35 paikkakuntaa, joista entente saa voittopisteen kustakin. Voittaakseen entente tarvitsee 34 pistettä. Kaikkiaan 44 kierrosta kestävän pelin 5. kierroksen lopussa lasketaan kuitenkin saksalaisten nettovoittopisteet (oman alueen ulkopuolelta vallatut miinus menetetyt omat) ja jos niitä on kaksikin, tulee ententen voitto mahdottomaksi. Kovin saksalaisten voitoksi pedatulta siis näyttää, ja tietyssä mielessä historiallisesti näin kävikin.

Counterit eivät järin ihmeellisiä ole, tässä esimerkkinä brittiarmeijaa. Arvot alareunassa ovat poikkeuksellisesti kaikki taisteluarvoja: vasemmalta lukien tykistöarvo, konekivääri/tykistön pikatuliarvo ja kiväärituliarvo (osuakseen pitää heittää nopalla niiden alle). Liikepisteet ovat vasemmassa reunassa.


Varsin karu on karttakin, vaikka karua oli toki savannikin taistelukenttänä kulku- ja huoltovaikeuksineen. Vain harvat ratalinjat tuovat vaihtelelua, ja joet ovat harvinaisen kökösti piirrettyjä.


Rintaman kulku Intian valtameren rannalla brittiläisen (Kenia) ja saksalaisen (Tansania) Itä-Afrikan rajalla, Kilimanjarovuoren tuntumasa.. Ihmishahmoiset counterit ovat "kantajia", jotka ovat välttämättömiä huoltoketjun luomiseski. Käytännössä tässä taistellaan melkein aina huollotta mikä heikentää taistelukykyä.


Sotatoimia nykyisen Tansanian, Kenian, Ugandan, Ruandan, Burundin ja Kongon alueella. Victoriajärvellä partioivat molempien puolten tykkiveneet joten molemmat myös pystyvät siirtämään joukkojaan vesitse.


Voittosäännöt eivät siis loppuun asti mietityiltä vaikuttaneet, mutta peli on vasta alussa ja katsotaan miten edistyy.

Saksan Itä-Afrikasta on toki muitakin pelejä, koko sodan käsittävät Strategy & Tacticsin Sideshow: The Campaign for German East Africa 1914-1918 ja Decision Gamesin Lettow-Vorbeck East Africa 1914-18, sekä yksittäisiä taisteluja kuvaavat The Battle of Tanga 1914 ja Jassin 1915. Jälkimmäisten skaalaa kuvannee se että mukana ovat joukkueenjohtajatkin omina countereinaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...