torstai 5. heinäkuuta 2012

Amerikkalaisia Pariisissa

Australialaissyntyinen kirjailija John Baxter on asunut Pariisissa vuodesta 1989, naimisissa ranskattaren kanssa, ja vetänyt opastettuja kierroksia kaupungin kirjailijakortteleihin. Lisäksi hän vaikuttaa kahlanneen läpi kaiken mitä englanninkieliset kirjailijat ovat Pariisissa oleskelustaan ikinä kirjoittaneet.

Näillä meriiteillä on syntynyt teos The Most beautiful Walk in the World - A Pedestrian in Paris. Hämmentävästi alussa tulee useampia lukuja perheen joulunviettoa uhanneesta lukkohaverista (ja mitä kaikkea se Ranskassa asumisesta kertoo), niin että itse ehdin jo ihmetellä milloin oikein päästään asiaan. Mutta päästäänhään siihen, ja kirjassa on melkoinen sikermä tarinoita amerikkalaiskirjailijoista "valon kaupungissa". Ihan kokonaan ei näkökulma ole tämä, mutta aika hallitseva se on, ja varsinkin Hemingwaystä ollaan täysin pääsemättömissä.

Toki kirjassa on paljon kokemukseen perustuvaa näkemystä ranskalaisesta kulttuurista, vaikkapa siitä millaista katuteatteria kuuluisat mielenosoitukset/mellakat todellisuudessa ovat. Politiikan sijasta ruoka otetaan vakavasti: kirjailijan tuttavalle tuodaan juhlavasti ravintolan pöytään aukaistu sardiinirasia - arvostettua brändiä näet!

Paljon tarinaa saadaan myös kirjailijan vetämistä kirjallisuusteemaisista kierroksista, varsin paljon asiakkaiden kustannuksella. Huomiota kiinnitti toistuva naljailu siitä, miten turisteilla on aina sensible shoes. Koska pariisittaret (kaikkiko?) kipittävät aina korkkareissa, pitäisi ilmeisesti kaikkien Pariisissa kävelevien naisten niin tehdä?

Mihinpä ihminen päähänpinttymistään pääsee, mutta totuuden nimissä on sanottava että kirjanen oli todella hupaa luettavaa, ja itse ahmin sen parissa illassa. Baxterin tyyli on hauskaa, ei siitä mihinkään pääse. Matkaoppaaksi en tätä kuitenkaan ottaisi, käytännön anti jää varsin vähäiseksi. Aina ei käy edes ilmi, missä päin kaupunkia ollaan liikkeellä, eikä karttoja ole, lukuunottamatta yhtä pientä suttuista asemakaavaa suuren vallankumouksen ajoilta.

Joka Pariisista pitää ja on siellä käynyt, lukee tätä kokemansa valossa. Itselleni ei mieleen jäänyt mitään erityisiä vinkkejä, paitsi että seuraavan kerran Pariisissa käydessä voisi poiketa Cour du Commercella katsomassa taloa, jossa Marat painoi "Kansan ystäväänsä" (L'Ami du peuple) vallankumouksen vuosina. Niin, ja ehkä myös läheisellä Rue de l'Odéonilla, Baxterin kotikadulla.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...