perjantai 30. marraskuuta 2012

Pariisin Heureka

Cité des Sciences et de l'Industrie on Euroopan suurin tiedekeskus, ja sen kyllä uskoo. Yhden päivän mekin saimme sinne uppoamaan. Paikka on keskustasta koilliseen, ja sinne pääsee metrolinjalla 7, asema on Porte de la Villette. Kaikenlaista härpäkettä oli, ja erityisesti lapsille suunniteltu osuus.




Muurahaisiin sai tutustua normaalikoossa...



...ja varsin reippaina suurennoksina.


Televisio/elokuvastudiossa sai tuntumaa liikkuvan kuvan taikuuteen siitä, miltä jokin näyttää kuvatessa...


...ja miltä ruudulta.


Lasten osuuden lisäksi oli paljon muutakin sisältöä havainnollistamasssa tekniikkaa ja luonnontieteitä.



Paikka oli, kuten sanottu, valtava...


...eikä kaikkea jaksanut/ehtinyt millään käydä läpi, väliin jäi mm. lisämaksullinen näyttely gallialaisista (gaulois).


Hauskaa kuitenkin oli, ja pienempi retkeläinen uuvahti täysin. Itse olen hieman skeptinen sen suhteen, oppiiko näissä tiedepuistoissa lopulta mitään. Lapset tuntuvat vain säntäävän vekottimesta toiseen veivaamaan, pumppaamaan, polkemaan tai mitä ikinä niissä täytyykään tehdä. Tai no jaa, ehkä se on vain oma humanistin pääni, jossa luonnontiede ei pysy millään popularisoinnilla.

torstai 29. marraskuuta 2012

Taistelu Nevajoella

Venäjällä näyttää vuonna 2008 tehdyn elokuva ruhtinas Aleksanteri Nevskistä. Arvonimensä Nevski ("Nevalainen") hänen kerrotaan saaneen lyötyään Birger-jaarlin johtamat ruotsalais-suomalaiset joukot Nevan taistelussa vuonna 1240.





Mutta, mutta... Ei ole varmaa käytiinkö koko taistelua koskaan. Ruotsalaisissa lähteissä siitä ei ole mainintaa, ja venäläinen tapahtumista kertova kronikka on vasta 1300-luvulta.

Maineikkaalla satakuntalaishistorioitsija Jalmari Jaakkolalla ei ollut epäilyksiä Nevan retken historiallisuudesta, ei myöskään suomalaisten osallisuudesta siihen:

Suomen kannalta kiintoisan sekä kansanomaisimman kokonaisuuden muodostivat kuitenkin Tuomas-piispan suuressa yrityksessä hänen oman kirkkoruhtinaskuntansa asevoimat. Tämä kotimainen väki, jonka jakaantumisen Suomen ja Hämeen mukaan novgorodilaiset näyttävät täysin tunteneen, muodostikin todennäköisine maakunnallisine uiskolaivastoineen kieltämättä ruotsalaisnorjalaisten ristiretkeilijäin kanssa ihmeellisen sekamuodostelman uudenaikaista aseväkeä ja vanhaa kansallista ledungia.

Kronikan runoilusta ei Jaakkolakaan saanut muuta tolkkua kuin että hyökkääjät kärsivät tappion:

Nevajoen taistelu 15 p:nä heinäkuuta v. 1240 muodostui täten samalla kertaa monia kovia kokeneen piispa Tuomaan elämän huippukohdaksi ja musertavimmaksi onnettomuudeksi, vieläpä nimenomaan hetkenä, jolloin päämäärä idässä kangasti kiehtovampana kuin koskaan.
(Jalmari Jaakkola: Suomen historia III, Suomen varhaiskeskiaika. Porvoo 1958)

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Saint-Germain-des-Prés


Saint-Germain-des-Prés on Pariisin vanhin kirkko, peräisin jo 500-luvulta, mutta luonnolllisesti moneen kertaan uusittu. Yleisvaikutelma on goottilainen.


Kirkkoon on haudattu monia merkkihenkilöitä, alkaen frankkien kuninkaista, ja myös filosofi ja matemaatikko René Descartes. Yksi hautamuistomerkeistä liittyi meidänkin historiaamme, tässä kauempaa...


...ja tässä lähempää.


Vainaja on Juhana II Kasimir, Puolan kolmas ja viimeinen Vaasa-sukuinen kuningas (1648-68) isänsä Sigismund III:n (1587-1632) ja veljensä Vladislav IV:n (1632-48) jälkeen. Hänen isovanhempansa olivat Juhana ja Katariina, tuo meille turkulaisille niin tuttu herttua- ja myöhempi kuningaspari. Hallituskaudesta ei melskeitä puuttunut: ukrainan kasakoiden kapina, sodat Venäjää ja Ruotsia vastaan. Monille lienee tuttu aikakautta kuvaava Peter Englundin bestseller Voittamaton (Den oövervinnerlige ). Juhana II:n aikana vakiintui myös myöhemmin Puolalle kohtalokkaaksi muodostunut aatelisvalta.

Kirkon seinässä oleva taulu muistaa vainajan paitsi Puolan kuninkaana, myös Lvovin (ukr. Lviv) yliopiston perustajana ja Saint-Germain-des-Présin luostarin 76. apottina. Juhana nimittäin luopui kruunustaan ja muutti Ranskaan, jossa kuoli 1672.


Muistomerkin alaosaan on kuvattu taistelunäkymä, jossa Puolan maineikkaat husaarit rynnivät päin vihollista.


Mutta ketä, en oikein saanut selvää. Kenties ruotsalaisiako, joiden tuhoisa invaasio tunnetaan "ruotsalaistulvana" (potop szwedzki). Juhanan ja Katariinan liiton kohtalokkaana seurauksena olivat myös monet vallanperimykseen liittyvät sodat Ruotsin ja Puolan välillä.

Tarkempi googlailu kertoi reliefin kuvaavan Berestechkon taistelua kesäkuussa 1651. Puola-Liettuan joukot löylyttivät 3-päiväisessä yhteenotossa kapinallisten ukrainalaiskasakoiden ja Krimin tataarien liittouman. Wikipedia jopa arvioi yhteenoton 1600-luvun suurimmaksi maataisteluksi. Nostakaapa käsi pystyyn ne, jotka olivat joskus kuulleet mainitusta taistelusta. Niin tuntematonta on Itä-Euroopan historia.

Näitä historiallisia yhteyksiä pohtien sopi astua ulos hämärästä kirkosta Pariisin sateen kastelemille kaduille. Vastapäätä olisi ollut legendaarinen kulttuurikahvila Les Deux Magots, mutta siihen tutustuminen jäi toiseen kertaan kiirehtiessämme kohti kunniamerkkimuseota.

.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Jesse James ratsastaa

Tämä Ospreyn Raid-sarjan opus taitaa lyödä nimenpituusennätyksen ainakin omassa sarjassaan: The Last Ride of the James-Younger Gang - Jesse James and the Northfield Raid 1876. Aiheena on yksi villin lännen legendaarisimipia tempauksia, missourilaisten lainsuojattomien yritys ryöstää pankki kaukana pohjoisessa, Minnesotan Northfieldissä. Mukana olivat kaksi Jamesin veljestä (Jesse ja Frank), kolme Youngerin veljestä ja kolme muuta lainsuojatonta, joista viimeksimainittujen kohtaloksi tuli kuolla luoteihin penkin alle menneessä ryöstössä ja seuranneessa takaa-ajossa. Youngerit jäivät kiinni ja saivat 25 vuoden tuomion, Jamesit pääsivät karkuun.

Kirjassa on valokuvia retkeen osallistuneista lainsuojattomista, kuolleiksi ammuttuina, kaikkine luodinreikineen. Lännen historiaan perehtyneelle tässä ei ole uutta, hirtettyjä tai ammuttuja rikollisia kuvattiin usein jopa arkkuun laitettuina ja seinää vasten nostettuina. Mieleeni tuli kuitenkin taannoisessa valokuvaillassamme puhunut dagerrotypian tuntija, jonka mukaan tapa ei rajoittunut vain tähän, vaan ihan tavallistenkin ihmisten parissa oli tapana kuvauttaa kuolleita lähiomaisia. Tämä death photography oli ilmeisen laajaa, ja googlettamalla löytyy helposti kuvia, joissa kuollut lapsi on kuvattu elävien sisarustensa keskellä. Itse asiassa muistan oman lapsuudenkotini vanhoista albumeista kuvan lapsesta arkussa, kenties 1900-luvun alusta.

Palataan kirjaseen ja sen kannessakin näkyvään vaatetukseen. Lainsuojattomat olivat ryöstön tehdessään todellakin pukeutuneet pitkään pellavaiseen takkiin, joka suojasi ratsastajan vaatteita maantien pölyltä. Takki on nimeltään duster, mutta vasta Sergio Leonen länkkärit tekivät siitä ikonisen vaatekappaleen. "Näin asemalla kolme tuollaista takkia, takkien sisällä kolme miestä, miesten sisällä kolme luotia.", totesi Harmonica Huuliharppukostajassa.

Northfieldin ryöstöstä tehtiin 1972 lankkäri The Great Northfield Minnesota Raid...



...ja 1980 länkkäri nimeltä The Long Riders...



...joista varsinkin jälkimmäisessä painellaan dusterin liepeet liehuen.

Ryöstöyritys on säilynyt Northfieldin historian muistettavimpana tapauksena, ja niinpä siellä vietetään joka syksy tapahtumaa nimeltä The Defeat of Jesse James Days.

Omalla tavallaan lännenfakta ja -fiktio yhdistyivät itse ryöstössäkin. Ammunnan alkaessa osa asukkaista luuli paukkeen olevan osa kaupunkiin saapuneen villin lännen shown mainostamista!

Lopuksi voi tietysti kysyä, mitä ihmeen tekemistä lännentarinoilla on maineikkaan militariakustantamon julkaisussa? Voi kuulkaa, alemmaskin on menty, ja tämä on vielä kesyä taannoin julkaistuun zombienmetsästysoppaaseen verrattuna.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Vallankumoukseen yllytystä Turussa 1931


Kommunistien julkinen toiminta kiellettiin Suomessa eduskunnan päätöksellä vuonna 1930. Maanalainen toiminta jatkui, ja marraskuun 7. päivänä 1931 turkulaiset saivat havaita, että kaupunginkirjaston (nykyisen pääkirjaston) portille oli ilmestynyt yllä oleva punalippu ja sen seuraksi koneella kirjoitettu julistus:

KAIKKI.

Työläiset! S:K:P:n johdolla nouskaa taisteluun kapitalistien- sosiali-fascisti-johtajien avulla toimeenpanemia palkkojen polkemisia- ja työtätekevien elämän kurjistamista vastaan.
”Varatöissä” on taisteltava elintasoa vastaava palkka.
Työttömyyttä- ja sen työtätekeville tuomaa hätää vastaan on muodostettava työtätekevien taisteleva rintama.
Ellei työtä saa, niin siinä tapauksessa on taistellen saatava elintasoa vastaava avustus, kunnollisia ruoka-aterioita kolme kertaa päivässä sekä vaatteita- ja asunto.
Työläisten- ja työtätekevien verot- ja velat on taistelun avulla pyyhittävä pois tai siirrettävä, rikkaiden riistäjien ja rahamiesten maksettavaksi.
Taisteluun työttömyyden- ja muun kurjuuden johdosta asunnoista häädettäväksi joutuneiden puolesta. Häädöt on joukkotaistelun avulla kiellettävä- ja estettävä.
Asevelvollisten sotilaiden päiväraha on saatava viiteen markkaan.
Suojeluskunta-, ohrana- ja sotilasmäärärahat, työttömien ja köyhien talonpoikien avustamiseen.

Koska kapitalistinen järjestelmä ei kykene turvaamaan työtätekeville elämän mahdollisuuksia, vaan sy[ö]ksee heidät pohjattomaan kurjuuteen, siksi on tällainen järjestelmä vallankumouksellisen taistelun avulla kukistettava ja luotava työtätekevien valta – Neuvosto-Suomi.
Eläköön työväenluokan johdolla tapahtuva vallankumous.
Eläköön Neuvosto-Suomi.

Suomen Kommunistisen Puolueen Turun piirikomitea.

Toveri: Luettuasi ensin itse, anna tämä toverillesi.
Lippua ei noteerattu seuraavan päivän Turun Sanomissa, mutta jotain oli lokakuun vallankumouksen vuosipäivän tietämissä tiedetty odottaa, sillä lehden pakinoitsija nimimerkki Vpl. aloitti pakinansa Uusi pulailmiö seuraavasti:
Se eilisiltainen polsujen suuri marssi Turun kauppatorille taisi mennä vähän niinkuin plörinäksi. Lähdimme jännittyneenä paikanpäälle vähän jälkeen klo 7, jolloin sen ison ryminän piti alkaa, mutta torilla ei ollut tavallista enempää väkeä, joitain uteliaita, jotka kävelivät nähdäkseen, kuten mekin, mutta polsuista ei hajuakaan.
9.11.1931 TS:ssa kerrottiin punalippu nostetun Kärsämäessä, mutta sen kohtalosta ei ole tietoa. Aiheuttiko poliittinen provokaatio jatkotoimia viranomaisten taholta, ei ole tiedossani. Lippu ja lentolehtinen päätyivät Turun kaupungin rakennuskonttorin insinööri-osaston haltuun, ja edelleen museoon, jonka kokoelmiin ne luetteloitiin museolöytönä vuonna 1982.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Parc Asterix


Parc Asterix sijaitsee 35 km Pariisin keskustasta pohjoiseen. Sinne pääsee mm. ajamalla paikallisjuna RER B:llä asemalle nimeltä Aéroport Charles de Gaulle 1 (eli jäädään aikaisemmin pois kuin jos mentäisiin Finnairin terminaaliin asemalla 2). Asemalta voi ostaa liput puistoon ja vierestä lähtee sukkulabussi (navette), joka vie perille. Laitteet ja härvelit ovat samoja kuin muuallakin, Asterixin maailmasta otetuilla teemoilla vain koristeltuja.

Ilmaratajuna oli samanlainen kuin Linnanmäellä, siihen uskaltautuu heikkopäisempikin.




Maanpinnalle palattua katseltiin antiikin nähtävyyksiä.




Tosin olipa mukana myös keskiaikaisia näkymiä, ja niitäkin modernimpia.



Hurjin vuoristorata oli Egypti-teemainen Osiris.




Keskellä aluetta oli voittamattomien gallialaisten kylä, joka oli auki vain osan aikaa päivästä. Silloin siellä sai tavata sarjakuvan hahmoja.



Päällikön talo, jonka edessä voi kuvauttaa itsensä kuuluisalla kilvellä.


Kaikkien hahmojen nimet eivät lähimainkaan ole samat kuin meillä. Kalakauppias Amaryllix onkin alunperin Ordralfabétix.


Seppä Caravellixin (Cétautomatix) paja näytti muuttuneen kokonaan matkamuistomyymäläksi.


Trubadurixin (Assurancetourix) puumajan edustalla olisi ollut katsomo esityksiä varten. Emme jääneet kuuntelemaan.


Sen sijaan lähdimme veneajelulle, jonka maisemina oli tapahtumia ja hahmoja eri seikkailuista.








Alueella on myös kolme eri showta, joista näimme kaksi: delfiinit...


...sekä hupailun, jossa oltiin kouluttavinaan sotilaita Rooman armeijaan, mutta joka muuttui akrobatiaesitykseksi savutehosteineen.



Lisäksi ajeltiin venerata...



...poljettiin polkuveneellä...


...ja ajeltiin autorata (kuten näkyy, teema ei todellakaan rajoittunut antiikin aikaan).




Parc Asterix oli Pariisin-matkamme kaikkein ranskalaisin kohde, muuta kuin ranskaa ei kuullutkaan, ja välillä tuntui että olimme ainoat ulkomaalaiset koko paikassa. Nostalginen olo siellä silti tuli keski-ikäiselle suomalaismiehelle, jonka lapsuuden mieleenpainunein sarjakuvamuisto oli saada käsiinsä Asterix ja Kleopatra, sarjan ensimmäisenä suomennettu albumi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...