maanantai 7. tammikuuta 2013

Vallettan satama 1565 ja nyt

Lento Maltalle saapui illalla pimeyden jo laskettua. Bussin tultua laivalle saimme havaita Kristina Katarinan olevan laiturissa keskellä suurta satamaa (Il-Port Il-Kbir), ja siten vuoden 1565 piirityksen merellistä taistelukenttää. Olimme aivan Vallettan muurien juurella, vastapäätä Birgun (nykyisen Vittoriosan) ja Senglean niemiä, joiden kaikkien vallit oli valaistu valonheittimin. Tuosta tunnelmavalaistuksesta ei digipokkari saanut otetta, joten tässä kuvia aamun valjettua. Alla risteilysataman terminaali Vallettan massiiviset muurit taustanaan.


Muurit jatkuivat toiseen suuntaan. Kuvassa myös luiska, jota myöten pääsi kaupungin keskustaan. Vuonna 1565 alue oli vielä rakentamatonta kukkulamaastoa, jolta käsin turkkilaiset tulittivat tykeillään puolustajia.




Vastarannan Senglea (edessä oikealla) ja Birgu (taaempana vasemmalla).


Yksi ratkaisevimpia hetkiä taistelussa oli, kun Senglean puolustajien ollessa sidottuina taisteluun turkkilaisten komentaja lähetti 1000 janitsaaria kymmenessä kannaksen yli vedetyssä aluksessa nousemaan maihin niemenkärkeen. Birgun kärjessä ollut Pyhän Angelon linnakkeen patteri avasi silloin tulen ja upotti aluksista yhdeksän, hyökkääjineen päivineen.

Birgu ja Senglea ylhäältä Barrakkan puutarhoista nähtynä.


Sataman suuta. Maltalla on Välimeren ilmeisesti paras luonnonsatama, ja kun saari on vielä keskellä Välimerta, ei ihme, että sen strateginen arvo on ollut suunnaton halki vuosisatojen.


Toisaalla Kristina Katarina jättiläismäisen lomaristeilijän vieressä.


Illan tullen KK irrottautui laiturista. Laivan lipuessa merelle näki lähempää Senglean...


...ja Birgun kärjet. Etualalla jälleen Pyhän Angelon linnake. Johanniittojen esikunta oli Birgussa, ja piirityksen tukalimmassa vaiheessa elokuun 23. päivän iltana ritarikunnan suuri neuvosto piti kokouksen, jossa kaikki olivat yksimielisiä siitä ettei Birgun pääpuolustusasemaa enää voitaisi pitää. Muurit olivat jo liian tohjona, ja ainoa mahdollisuus oli ottaa mukaan ritarikunnan reliikit ja arkisto ja vetäytyä Angelon linnakkeeseen. Vain suurmestari de la Valette oli eri mieltä: lojaaleina pysyneet ja ritareiden rinnalla taistelleet maltalaiset eivät linnakkeeseen mahtuisi, eikä vesikään siellä riittäisi. Suurmestarin päätös oli, ettei mitään vetäytymistä tulisi, vaan jos turkkilaiset pääsisivät muurien yli, ritarit kuolisivat yhdessä maltalaisten kanssa, reliikkiensä keskellä. Symbolina tälle Angelon varuskunta tykkimiehiä lukuunottamatta siirrettiin Birgulle ja nostosilta räjäytettiin.


Vallettan puoleista rantaa.





Vasemmalla maa päättyi Vallettan kärkeen ja Pyhän Elmon linnoitukseen, ainoaan sataman linnoitteista, jonka turkkilaiset onnistuivat valtaamaan. Ritarit kaatuivat siellä viimeiseen mieheen, ja kuuluisasti heidän vaikeasti haavoittunut komentajansa antoi asettaa itsensä tuoliin jotta voisi kohdata hyökkääjät ase kädessä. Vain 4-5 maltalaista pelastui uimalla lahden yli. Turkkilaisten tappiot olivat valtavat, ja heidän komentajansa puuskahtikin katsoessaan jäljellä olevia linnoituksia: "Jos pieni poika tuli meille näin kalliiksi, paljonko tuleekaan isä maksamaan?"

Näitä eeppisiä tapahtumia muistellessa KK suuntasi avomerta ja Afrikan rannikkoa...


...vaan stop, Maltalla oli vaikka miten paljon nähtävää eli jatketaan niistä ylihuomenna.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...