Saksan Itä-Afrikan joukkoja (Schutztruppe) johtanut kenraali von Lettow-Vorbeck onnistui johtamiensa saksalais- ja afrikkalaisjoukkojen (askari) avulla torjumaan ympärysvaltojen operaatiot sodan lopuun asti, vieläpä siirtämään sotatoimet vihollisten siirtomaiden alueelle. Suurimpana vastuksena kummallekin osapuolelle olivat hankala maasto ja trooppiset taudit, joiden aiheuttamat menetykset olivat taistelutappioihin verrattuna moninkertaiset.
Sotaretken erikoisimpia tapahtumia olivat mm. Tangan taistelu, jossa pesistään häirityt mehiläiset kävivät kummankin osapuolen kimppuun, ja yritys lähettää Euroopasta huoltotäydennyksiä saksalaisjoukoille ilmalaivalla (Das Afrika-Schiff ), se tosin joutui kääntymään takaisin Sudanin kohdalla.
Itse kirjaan palatakseni se sisältää lyhyen selostuksen sotatoimista, sekä väripiirroksina esimerkkejä Saksan, Britannia, Belgian ja Portugalin joukkojen sotilaspuvuista - kaksi viimeksimainittua siksi että Saksan Itä-Afrikkahan rajautui Belgian Kongon ja Portugalin hallitsemaan Mosambikiin.
Aihetta koskevasta suomennetusta kirjallisuudesta tulee mieleen vain William Boydin romaani Jäätelösota. Ehtikö Corto Maltese koskaan Saksan Itä-Afrikkaan saakka? Ainakin nuori Indiana Jones taisteli siellä TV-sarjansa jaksossa Oganga, The Giver and Taker of Life. Kaikkein tunnetuin populaarikulttuurin tuotos on tietysti elokuva Afrikan kuningatar, jossa Humphrey Bogart ja Katharine Hepburn ikimuistettavasti upottavat fiktiivisen saksalaisen tykkiveneen Königin Luisen. (Elokuvasta löytyy Youtubessa myös legoversio.)
Kolmannen tasonsa tarina saa Katharina Hepburnin kirjassa Afrikan kuningatar eli Miten menin Afrikkaan Bogartin, Bacallin ja Hustonin kanssa ja olin tulla hulluksi (suom. 1988). Se kertoo miten tehtiin elokuva, joka kertoi fiktiivisistä tapahtumista oikean sodan aikana. Vai onko tässä jo neljäs taso?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti