Viime jouluna muisteltiin Katariina Jagellonican saapumista Turkuun ja Turun linnaan, tulihan siitä kuluneeksi tasan 450 vuotta. Valtaistuimestaan luopuneen kuningatar Kristiinan saapumisesta Roomaan ei ole tasavuosia, se tapahtui 1655, mutta koska sattuneesta syystä aihe on täällä Turun suunnalla ajankohtainen, suodaan sille tämä joulun alun postaus.
Kristiina oli kääntynyt salaisesti katolilaisuuteen jo vuotta aiemmin, Brysselissä jouluaattona 1654. Julkinen kääntymys tapahtui 3. marraskuuta Innsbruckissa 1655. Protestanttien sankarikuninkaan paluu katolisen kirkon helman oli mediatapaus, josta paavi otti kaiken irti.
Kristiina saapui jo aiemmin Vatikaaniin varta vasten häntä varten avatun portin, Porta Pertusan, kautta. Hän tapasi paavin, polvistui kolmasti tämän edessä ja piti pienen puheen. Varsinainen juhlallinen saapuminen ikuiseen kaupunkiin tapahtui 23. joulukuuta. Rooman pormestari ja ylimystö olivat Kristiinaa vastassa kaupungin ulkopuolella. Juhlapuheet keskeyttänyttä sadetta pidettiin Villa Giuliassa, jossa Kristiina sai paavin tervetuliaislahjana Berninin suunnittelemat juhlavaunut.
Kardinaalit ottivat kuningattaren vastaan Porta del Popolon luona, ja myöhemmin portin sisäpuolelle kaiverrettiin tapahtumaa kuvaava piirtokirjoitus (tuon Kristiina-reliikin missasin vaikka hautamuistomerkkinsä Pietarinkirkossa näinkin). Kuningatar oli pukeutunut harmaaseen pukuun ja mustaan hattuun (ks. yllä) eikä hänellä ollut koruja - luonteenomaista vai laskelmoitua vaatimattomuutta?
Tässä vaiheessa on paras antaa puheenvuoro Matti Klingelle:
Kuningatar aloitti kulkunsa Rooman keskustan läpi: reitti kulki Via del Corsoa seuraten Piazza di San Marcolle, ohi Il Gesùn, Sant'Andrea della Vallen ja Monte Giordanon päätyäkseen Pietarin kirkon aukiolle Castel Sant'Angelosta ammuttujen kunnialaukausten saattelemana. Päivä oli määrätty yleiseksi juhlapäiväksi. Reitin varrella talot oli koristeltu kallisarvoisin kudonnaisin ja kaikki ikkunat oli valaistu. Koska kaupat ja verstaat oli suljettu, koko Rooma oli saapuvilla kuningatarta vastaanottamassa ja hänelle ojennettiin kaupungin avaimet. Kohokohta oli saapuminen Pietarin kirkkoon ja paavin audienssi Sikstiiniläiskappelissa. Kuningatar otti uuden nimen Maria Christina Alexandra osoittaakseen kunnioitusta paaville sekä myös ihailemalleen Aleksanteri Suurelle. Päivä päättyi kuningattaren ensimmäiseen julkiseen ehtoolliseen. Sen jälkeisillä juhlapäivällisillä kuningatar istui omassa pöydässään aivan paavin vieressä, mikä oli erityinen kunnianosoitus.
Matti Klinge teoksessa Kuningatar Kristiina - aikansa eurooppalainen (1990)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti