keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Finna sen kuin laajenee


Finnan taannoin tekemän käyttäjäkyselyn 12000 vastaajasta valtaosa suosittelisi hakupalvelua muillekin. Tässä onkin hyvä tilaisuus muistuttaa että Finnassa on jo lähemmäs 35000 Turun museokeskuksen objektia, pääasiassa kulttuurihistoiallista esineistöä ja Turun Kivipainon arkistoaineistoa, mutta myös valokuvien osuus kasvaa jatkuvasti.

Loppuvuodesta ovat digitoijamme käyneet läpi museon vintin esineistöä, sieltä löytyi mm. kuvan toilettisarja. Hiusharjan, vaateharjan ja peilin käsittävä kokonaisuus on 1800-luvun lopulta.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Antiikki & Design 145 (10/2015)

Vuoden viimeisessä numerossa on käyty kuvaamassa joulukattausta Heinolan kaupunginmuseossa. Lukiessa oli tullut jo tieto että museon pitkäaikainen johtaja Kari-Paavo Kokki oli eronnut vastalauseena museotoiminnan alasajolle. Toivottavasti Kokki jatkaa kuitenkin lehden avustajana.

Pitkä juttu on myös remontoidusta presidentinlinnasta. Remontin yhteydessä restauroitiin myös linnan huonekalut, ja siihen saatiin asiantuntija-apua Turustakin. Kuvassa Keltaisesta salista näkyy Severin Falkmanin Kaarle Knuutinpoika Bonden lähtö Viipurin linnasta jne. ja taas voin voivotella sitä miten pieneksi määrältään ja kooltaan suomalainen historiamaalausgenre jäi. Tuokin taulu mahtuu hyvin sohvan yläpuolelle.

Esinetutkijan noloja tunnustuksia -sarjassa on kerrottava etten ollut koskaan kullut suunnittelijasta, jolla on kyllä komea nimi: Carl-Gustaf Hiort af Ornäs (1911-96). Koko joukon modernistisia mööpeleitä hän näyttää 1950- ja 1960-luvuilla sunnitelleen.

Esinemaailmaa ovat myös kaakaojuomia varten suunnitellut kupit ja kannut. Asteekkien alkuperäinen suklaajuoma oli ilmeisesti melkoisen tujua tavaraa, ja saavutti Euroopassa suosiota vasta kun hurjimmat mausteet oli karsittu. Melko yläluokkaisena juomana se silti pysyi, ja kiinteää suklaatahan ryhdyttiin valmistamaan vasta 1800-luvulla - monissa kieliessä kaakao onkin edelleen "kuumaa suklaata".

Koskettavinta oli Tuija Peltomaan kolumni Joulu hiljaisessa kodissa, jossa hän kertoi käynnistään eräässä kodissa kuolinpesän irtaimiston arviointia suorittavana antiikkikauppiaana. Olin itse vastaavassa tilanteessa kuluneena vuonna, noutamassa museon testamenttilahjoituksena saamaa numismaattista kokoelmaa, ja olin todistamassa miten yksinäisenä kuolleen ihmisen koti oli enää vain tyhjentämistä odottava yksiö. Jotenkin se pysäytti kun paikalliset huutokauppakeisarit saapastelivat tinkimässä summaa josta hyvästä olisivat sen tyhjentämässä. Miten vähän ja arvotonta elämästämme voikaan jäljelle jäädä?

maanantai 21. joulukuuta 2015

22. Ampumatarvikevarastokomppanian sotatie

Museon vintiltä löytyi digitointihankkeen yhteydessä tavallisten koulukarttojen joukosta myös käsinpiirretty, melko suurikokoinen ja seinälle ripustettavaksi tarkoitettu karttaluonnos.



Otsiikon mukaan kyseessä on Karttaskissi 22. AVar.K:n / 1. D:n perustamista ATp:sta etenemisvaiheessa v. 1941. Armeijajargonin takaa löytyy Varsinais-Suomessa jatkosodan alussa perustettu 1. Divisioona ja siihen kuulunut 22. ampumatarvikevarastokomppania (22. AVarK). ATp:t taas ovat komppanian perustamia ampumatarvikkeiden täydennyspaikkoja, joiden listaus jatkuu aina kesään 1944 saakka. taulukossa on myös "vaihdetut" ampumatarvikemäärät tonneina, otaksun tämän tarkoittavan joukoille toimitettuja ammusmääriä. Etenemisvaiheessa ei samassa paikassa monta päivää ehditty olemaan, asemasotavaiheessa taas ei usein muuttaa tarvinnut.



Luovutetun Karjalan ja Itä-Karjalan paikannimet ovat tuttuja sotahistoriansa tai edes Tuntemattoman sotilaansa lukeneelle, komppania reitti Petroskoihin (Äänislinnaan) vastasi melko lailla Väinö Linnan kuvaaman kk-komppania reittiä. Sieltä ampumatarvikevarastokomppaniamme kuitenkin jatkoi Maaselän kannakselle, ei Syvärille kuten romaanin sotilaat. Ampumatarvikkeiden täydennyspaikat on merkitty melko hailakoilla punaisilla ympyröidyillä numeroilla.




Ampumatarvikevarastokomppaniat olivat osa huoltomuodostelmia, niitä kuului divisioonaan yksi ja armeijakuntaan kaksi. Komppanian muodostivat erilliset jalkaväki- ja tykistöampumatarvikevarastojoukkueet, kaasusuojelutarvikejoukkue ja toimitusjoukkue.

Huoltojoukkoina ampumatarvikkeista vastanneet osastot ovat sotahistorian katveessa, ei kirjoitettu niiden sotilaista Kansa taisteli -lehdessä, eipä mainitse tätä yksikköä vielä Sotasampokaan, joskin eräiden muiden ampumatarvikevarastokomppanioiden päiväkirjoja sen kautta jo digitoituna löytyy.

Miten kartta on koulukarttojen joukkoon eksynyt, ei valitettavasti ole tiedossani.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Gniewin linna ja husaarit

Jälkimmäinen retkikohde oli Gniew. Sen linna on restauroitu hotelliksi ja jäi pikaisen silmäilyn varaan.


Sisäpiha on katettu lasikatolla kuin kauppakortteli ikään...



mutta ovatpahan ravintolapalvelut käytettävissä ympäri vuoden.


Gniewiin oltiinkin tultu katsomaan 1500-luvun lopun husaarien esitystä. Komentajan ja kahden sotilaan ryhmä otti meidät vastaan ja johdatti katsomolla varustetulle maneesille.


Keskiajan puolalaiset sotajoukot olivat olleet varustukseltaan länsieurooppalaisia. Uuden ajan alun haasteisiin puolalaiset vstasivat, lähinnä Stefan Bathoryn johdolla, luomalla itäisiä vaikutteita omaksuneen ratsuväen, "siivekkäät husaarit". Pääaseena oli pitkä peitsi.


Miksi siivet? Antamaan viholliselle vaikutelma suuremmasta joukosta, vai suojaamaan ratsastajaa iskuilta selkään? Legendoja riittää. Myös pantterintalja tms. oli muotia.


Teräaseina löytyy useampikin miekka ja sapeli...


ja pistoolipari.


Ohjelma koostui ratsastus- ja ammuntanäytöksistä, joihin myös pari museokollegaa pääsi mukaan. Tässä kuitenkin pari videota itse husaareista. Ensin kaikista turnajaisesityksistä tuttu kaalinpään teilaaminen.


Lopuksi tuli husaarien rynnäkkö, sitä meidät komennettiin ottamaan vastaan päätykatsomoon.

.

torstai 17. joulukuuta 2015

Kwidzynin linna ja kirkko

Malborkista tehtiin retki, jonka ensimmäinen kohde oli Kwidzyn, saksalaiselta nimeltään Marienwerder. Sen ritarikuntalinna on rakennettu kiinni katedraaliin.


Linnan sisäpihalla on Belgian Liegessä 1860-luvulla valmistettuja tykkejä.


Komea "dansker" oli myös täällä.


Nopeatempoinen opastettu kierros tutustutti linnan näyttelyihin, ne kertoivat mm. pakanuuden ajan muinaispreussilaisten elämästä (ja kuolemastakin).




Danskeriin johtavassa käytävässä oli historiallisen ajan esineistöä.


Dansker itse oli 1800-luvulla palvellut vankilanakin.


Reet olivat malliltaan ja koristelultaan hieman toisenlaisia kuin meillä.


Luostarin talvirefektorion holvausta.


Saksalaisritarien pukujen ennallistuksia.



Katedraalin alttari ja päälaiva.


Myöhäisgoottilaista flamboyant-tyyliä oelva piispantuoli, sissutuksen harvoja keskiaikaisia osia.


Kuorin kryptasta on löydetty surmestareiden hautoja. Niistä oli tehty näköiskopiot vainajineen.


Opasteesta käy ilmi keitä lattian alla makailee.


Varsin erikoinen oli tämä myöhemmin rakennettu valkoinen portaali, erään teorian mukaan tarkoitettu peittämään sisäänkäynnin yläpuolella oleva katolinen pyhimyskuva.


Myös Kwidzynin sodassa vaurioitunut vanhakaupunki purettiin ja tiilet käytettiin Varsovan vanhankaupungin restaurointiin.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Malborkin linnan muureja

Malborkissa riittää vallihautoja ja muureja. Aloitetaan vaikka vallihaudasta joka erottaa ylä- ja keskilinnan (joista olen käyttänyt nimityksiä pää- ja esilinna) muurit toisistaan.


Päälinnan kulmasta näkee että restaurointi tuskin loppuu koskaan. Aina vanha linna jostain repsottaa.


Päälinnan kulmassa on muusta rakennuksesta erillään oleva torni, jonne johtaa oma käytävänsä.


Palataan hetkeksi ylös sisälle. Siellä tornissa näyttää tältä.



Kyseessä on saksalaisille ritraikuntalinnoille ominainen dansker eli käymälätorni, joka palveli myös viimeisenä asemana, johon pulustajilla oli mahdollista vetäytyä kun kaikki muu linnatsa oli menetetty. Aikoinaan danskerin alta on virrannut vesi.


Näkymä suoraan ylös. Käymälöitä on ollut neljä.


Katettuja ampumakäytäviä.



Länsipuolella linna rajautuu suoraan jokeen.



Siellä puolen on myös komea pääportti, jonka kohdalta joen yli johti silta keskiajalla.




Itäpuolella sen sijaan on useamman muurin ja vallihaudan kehä, ei enää kaikilta osin jäljelläkään ja toki paljolti restauroitu.





Linnan pohjoispäässä, nykyisen pääsisäänkäynnin lähellä, näytti pyörivän koko kesän kestävät keskiaikamarkkinat anniskelupalveluineen.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...