maanantai 10. elokuuta 2015

Antiikki & Design 140 (5/2015)

Rästiin jääneissä lehtikatsauksissa A&D, jossa aiheena mm. perhoset, niin koristeaiheina kuin kerättyinä eläinnäytteinä. Korujen malleiksi perhoset ovat tietysti olleet omiaan sellaisinaan.

Vintagen piiriin pitänee laskea laaja juttu rannekelloista ja niiden kunnostamisesta. Epäilemättä hyödyllistä tietoa myös museoammattilaiselle, mutta nyt tulee kauhea paljastus: kellot, kaikenlaiset, ovat aina olleet mielestäni melkeinpä tylsin ajateltavissa oleva museo- ja antiikkiesineryhmä. Kenties siksi että inhoan kaikenlaisia koneita ja laitteita ylipäätään, mutta näin se vain on, olen pahoillani. Paljastuksia jatkaakseni saman mielenkiinnon puutteen voi sanoa osaltani kohdistuvan myös käsiteltyihin designvalaisimiin, vaikka valaistuksen kulttuurihistoria sinänsä olisi kiehtova aihe.

Huonekalut ovat aina kiinnostavia ja nyt vertailtiin kolmen tuoli säätyläis- ja talonpoikaisversioita. Olinkohan ennen tiennytkään millainen on bellman-tuoli?

Oletettavasti Varsinais-Suomeen sijoittui esittelyssä ollut turkulaispariskunnan kesäpaikakseen kunnostama saaristolaistila. Kaukaista eksotiikkaa puolestan edusti suomalaisnaisen Pakistanin basaareista keräämä korukokoelma.

Aukeama on omistettu Christie'sin huutokaupassa myydyistä esineistä, jotka kirjaimellisesti olivat antiikkia, siis antiikin ajalta. Tällaisia näkee yleensä vain maailman kuluisimmissa museoissa, mutta vo sellaisia siis kotiinsakin hankkia, mutta euroja tarvitaan kymeniä tai satojatuhansia (romalaisen lasipullon oli tosin saanut alle kolmella tonnilla). Huutokauppatalojen kerrotaan takaavan esineiden laillisuuden sillä että ne ovat "vanhoista tunnetuista kokoelmista" eli hieman ilkeästi sanottuna hankittu ennen nykyisten maastaviennin kieltävien muinaismuistolakien voimaantuloa.

Ehkä kiintoisin juttu oli luupin alla -sarjan painokuva, itsensä Rubensin piirtämä ja Bolswertin kaivertama. Taulu kuva nimittäin kahta eriaikaista tapahtumaa, metsästäjää ampumassa ja naisia lypsämässä - esimerkki 1600-luvun kuvallisen esityksen sarjakuvamaisuudesta.

2 kommenttia:

Hurmioitunut kirjoitti...

No nyt tuli paljastus! Olin ihan varma että olisit kelloihmisiä. Minulle ne mitalit ja kolikot ovat sitä tylsintä aluetta. Toisaalta, mitaleita luetteloidessa ja asiaan perehtyessä mielenkiintokin kasvoi hippusen. Mutta vain hippusen.

Kari Hintsala kirjoitti...

Mutta numismatiikkahan on valtavan mielenkiintoista! Tosin se voi olla pahimmillaan viiden pennin kolikon variaatioiden ja virhelyöntien luettelointia, mutta kokonaisuudessaan raha fyysisenä ilmiönä on kiehtova (jos jätetään kansantaloudelliset teoretisoinnit pois). Kunniamerkit ovat parhaimmillaan uskomattoman kauniita kultasepäntyön näytteitä ja mitalit jo määritelmällisestikin nykyään taidetta. :-)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...