perjantai 17. marraskuuta 2017

Uutta Finnassa (vko 45/2017)

Viime viikon 39 esineen saldo näyttää kertyneen pääasiassa taivassalolaisen Grönroosin kaupan esineistöstä, joten tässä valikoima sitä.













.


torstai 16. marraskuuta 2017

Aikajana 1800-luvulta

Viime talvena digitoidusta vanhan kokoelman osasta nousi esiin tällainen nahkainen lieriö. Sisällä olevaa rullaa pyörittämällä avautuu kyljessä olevasta raosta kokonainen maailmanhistoria, alkaen vuodesta 1819 taaksepäin.


Ja miten kauas taaksepäin mennään? Taannoisessa kirjareferaatissa mainittiin miten antiikin taiteen kirjassa oli fundamentalistin mielestä oletettu maailma liian vanhaksi, mutta tähän hän olisi ollut varmasti tyytyväinen. Aikajana on nimeltään Historiskt etui eller kronologisk öfversikt af de märkvärdigaste händelser ur Verlds-Historien, ifån Staternas uppkomst intill närvarande tid, ja sen alussa mainitaan Aatamia ja Nooa. Vuosiluvut alkavat juosta vuodesta 2000 eKr., jonka kohdalla mainitaan mm. Nimrod, Menes ja Abraham.


Käytössä rulla on ollut, sillä se on katkeillut paristakin kohtaa. Myös loppu puuttuu, eli emme tiedä miten pitkälle silloiseen nykyhetkeen rulla jatkui, mutta muuan nettilähde mainitsee Turussa 1821 painetun "historiskt etuin" - olisiko juuri tämä?

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Colosseum, osa VII

Viime viikolla puitiin marmorinpalasta, johon maalöytökonservaattorimme oli kiinnittänyt huomioni. Kiven kerrottiin olevan kerrassaan Rooman Colosseumista, josta syystä se oli sijoitettu, kaiketi arkoelogiseksi löydöksi ajateltuna, maalöytövarastoon.


Kivilieriö koostuu kahdesta kuva-aiheesta. Toisessa suoritaan uhria kaatamalla jotain alttarille, toisessa naishahmo aja kahden eläimen vetämää valjakkoa. Ovatko eläimet koiria vai leijonia, siitä eivät kommentoijat olleet yksimielisiä, eivät myöskään siitä kuka valjakkoa ajoi. Oliko se Kybele, Hekate tai kenties jopa Bacchus? Aika monet antiikin jumaluudet ovat ajelleet vaunuilla.

Valitettavasti asiaa on turha enempää selvitellä, sillä mitä ilmeisimmin kyse on hankinta-ajankohtana (1800-luvun loppu) tehdystä väärennöksestä. Kuten Jyrki Lammi huomautti, kiven vaurio myötäilee turhankin sopivasti hahmojen yläosaa niin että ne säilyvät kokonaisina. Eipä työn jälkikään tarkemmin katsottuna järin häävi ole.

Jos ei kyse olekaan antiikin taidehistoriasta, voinemme ajatella kivenkappaleen olevan osa 1800-luvun matkailun kulttuurihistoriaa. Kenties nimettämäksi jäänyt, pelkästään "pietarilaisena kunniaporvarina" pääkirjassa esiintyvä lahjoittaja tarkoittikin vain ostaneensa kiven Colosseumin luota, tietoisena sen pelkästä matkamuistoarvosta.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Mustion linna

Kartanohan Mustio on eikä linna, joskin toki suomalaisen kartanoarkkitehtuurin helmiä. Päärakennus on vuodelta 1792...


ja sisustustyylinä tietysti kustavilaisuus.



Constantin Linderin hovipuku painaa viisi kiloa, kertoi oppaanamme ollut Maria Linder, joka veljineen oli lapsena yrittänyt pukeutua siihen.


Hjalmar Linderin Venäjältä tuoma karhunpentu oli kartanossa lemmikkinä, mutta jouduttiin lopettamaan ja on siitä pitäen palvellut käyntikorttitelineenä.


Puiston alkuperäinen Diana on tuotu suojaan säältä ja ulkona on kopio. Aivan turvassa se ei sisälläkään ole ollut, sillä Linderin perheen lapset irrottivat siltä nenän pesäpalloleikeissään. Toki nenä on jo konservoitu paikoilleen.



Toisen kerroksen eteishallin grisaillekoristelua.


 Juhlasali symmetrian vaatimine valeovineen.


Fredrik I ei saanut lapsia kuningattarensa kanssa, muiden naisten sitäkin enemmän. Yksi rakastajattarista lähetettiin saamaan lapsensa Mustioon. Kiitokseksi kuningas lähetti kartanoon muotokuvansa. Oppaamme lapsuudessa sitä oli tärvelty puisella tomahawkilla intiaanileikeissä. Dianan nenän tavoin oli tuokin vaurio jo korjattu.


Kattaus samasta huoneesta.


Kuninkaan huone on eteläsuomalaisissa kartanoissa de rigueur. Täällä ovat pötkötelleet Kustaa III, ja Aleksantereista I ja II.


Keltainen salonki.


Sininen salonki oli omistettu Hjalmar Linderille. Valkoista terroria arvostellut teollisuuspohatta joutui lähtemään maanpakoon, jossa päätti päivänsä oman käden kautta.


Huoneessa oli varhaista Louis Vuittonia.



Hopeahuone ja sen yksityiskohtia.






Alakerran huoneita.



 Lopuksi piti vielä kiertää syksyisen märkä puutarha.







Mustio on antiikkilehtien suosikki, ja varmaan niiden sivuilta tuttu monelle, ja myös omakohtaisesti koettunakin. Itse muistan käyneeni siellä vuosikymmeniä sitten taidehistorian opintojen Uudenmaan ekskursion osana.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Taskumuseoita

Thames & Hudson aloitti tänä vuonna uuden julkaisusarjan Pocket Museum. Ensimmäisissä osissa otettiin varman päälle eli tarjolla ovat antiikin Kreikkaa...


ja Roomaa käsittelevät osat.


Maaliskuussa on tulossa Egyptiä käsittelevä osa. Kompaktin kokoisissa kirjasissa esitellään n. 200 esinettä ko. kulttuurista, eikä tosiaan vain iankaikkisia marmorinvalkeita pystejä vaan mitä erilaisimpia arkiesineitä joita arkeologia on tyonut päivänvaloon, olkoonpa vaikka kylpylässä käytetty kaavin (strigil), hiiltynyt leipä Pompeijista, roomalaisnaisen bikinien yläosa, Egyptin hiekassa säilynyt villasukka tai monenlaiset työkalut mukaan lukien "Sveitsin armeijan linkkuveitsen" varhainen versio. Mukana on esineitä maailman merkittävimpien museoiden kokoelmista, ja totta kai monet, elleivät kaikki löydy ko. museoiden tietokannoista, mutta jälleen tulee todistuksi miten arvokkaita kontekstia luovat esinejulkaisut ovat.

Vaan eihän kaikkia voi miellyttää. Kreikka-osan käsittelemä aikakausi ulottui kauas esihistoriaan, mikä oli saanut  kirjan lukeneen kreationistin antamaa palautetta alkulehdille:

.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Turun hovioikeudessa

Akatemiantalon 200-vuotisnäyttelyssä jo käytiinkin, ja eilen oli avoimien ovien päivänä mahdollista tutustua talon muihin tiloihin, jotka kaikki ovat Turun hovioikeuden käytössä.

Sisään mentiin Hämeenkadun puolelta. Portaikossa on kaksi taideteosta, moderni "kolme tuomaria"...


ja aivan valtava Aleksanteri II:n muotokuva.


Täysistuntosali eli plenumsali on talon juhlavimpia tiloja juhlasalin ohella. Seiniä koristavat hovioikeuden presidenttien muotokuvat vuodesta 1623 alkaen jolloin hovioikeus perustettiin.


Puheenjohtajana toimivan hovioikeuden presidentin tuoli pöydän päässä.


Puheenjohtajan perspektiivi. Salin kalusto on 1830-luvun biedermeieria.

Hoivioikeuden neuvokset asettuvat virkaikänsä mukaiseen järjestykseen, paikat on merkitty nimikirjaimilla.


Pöydän toisessa päässä on ns. kuningatar Kristiinan raamattu vuodelta 1642. Sen äärellä ovat tuomarinvalansa vannoneet m. Urho Kekkonen ja Sauli Niinistö.


Lopuksi mentiin vielä tuomiokirkon puoleisessa siivessä olevaan istuntosaliin, jossa kuultiin hovioikeuden toiminnasta. Toisin kuin olin luullut, ei HO käy lävitse käräjäoikeuden päätöksiä pelkästään asiakirjoina vaan myös osallisia kuullaan, joko paikalla tai etäyhteydellä, ja yleisöllä on oikeus olla paikalla, paitsi suljetuin ovin käsiteltäviksi julistetuissa jutuissa.


Salissa tuli mieleen kaikki nähdyt oikeussalisarjat. Mitähän sitä itse muistaisi todistajanaitiossa? Keiden kanssa olin lounaalla vaikkapa viime maanantaina? Mitä heillä oli päällään? Mistä puhuttiin? Ei aavistustakaan.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Keisarin pää voitonmerkkinä

Pitkästä aikaa taas Britsh Museumin Object in Focus -sarjaa, tällä kertaa Thorsten Opperin The Meroë Head of Augustus (2014). Sudanin pohjoisosissa, muinaisen Meroen kaupungin alueella suoritettiin 1910 arkeologisia kaivauksia, joissa löytyi keisari Augustusta esittävän pronssiveistoksen osa, tarkemmin sanoen sen pää.

Octavianuksen/Augustuksen muotokuvia on säilynyt enemmän kuin kenenkään muun keisarin. Tutkijat ovat jakaneet ne kolmeen päätyyppiin (I/Alcudia, II/Forbes, III/Prima Porta), joista Meroën pää edustaa kolmatta ja yleisintä. Sekin esitti keisaria suhteellisen nuorena miehenä eikä hänestä enää vanhempana uusia versioita muotoiltu.

Pää kuului veistokseen joka pystytettiin imperiumin kaakkoisrajalle, vasta valloitettuun Egyptiin. Naapurina siellä oli Kushin kuningaskunta, eivätkä välit aina olleet rauhanomaiset. 25/24 eKr. roomalaisen sotavoiman ollessa sidottuna Arabiassa, kushilaiset hyökkäsivät ja ilmeisesti tällöin tuhosivat jossain roomalaisvaruskunnassa kohtaamansa Augustuksen patsaan. Pää vietiin Meroëen ja haudattin temppelin lattian alle jotta voitokkaat asukkaat voisivat tallata sitä symbolisesti päivittäin. Siellä keisarin päänuppi seuraavat kaksi vuosituhatta viettikin.

Vuosisatoja aiemmin Kushin hallitsijat olivat hallinneet myös Egyptiä sen 25. dynastiana. Sattumoisin Kush on saanut edustuksen myös uusimpaan Asterixiin.


Mikään ihme ei ollut että keisarin kuva pirstottiin, nämä hallitsijan patsaat oli nimenomaan pystytetty Rooman vallan merkeiksi eri puolille valtakuntaa. Opperilla on kertoa mielenkiintoinen verrokkitapaus imperiumin pohjoisreunalta, jossa Germania Magnaan ehdittiin perustaa mm. Waldgirmesin kaupunginalku. Myös sinne pystytettiin Augustuksen ratsastajapatsas, jonka valloittamatta jääneet germaanit Teutoburgin taistelun (9 jKr.) jälkeen tuhosivat.

Kirjassa verrataan tapahtunutta myös Saddam Husseinin patsaan kaatamiseen Bagdadin valtauksen jälkeen 2003, kuin myös Saddamin käskystä sitä ennen bagdadilaishotellin lattiaan tallottavaksi teettämän George Bush vanhemman mosaiikkimuotokuvaan (jonka amerikkalaiset voittonsa jälkeen pian poistivat).

Mieleen tulivat myös Itä-Euroopan patsaankaatamiset 1989-91, joskin tuorein esimerkki taitavat kuitenkin olla Yhdysvalloissa konfederaation johtohahmoja esittäviin veistoksiin kohdistetut ja osin toteutetutkin kaatamishankkeet.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...