Kannakselaissyntyinen, mutta Uudessakaupungissa vaikuttanut Eva Illoinen (1934-1987) julkaisi 1978 romaanin Rinkeblummat kukkivat. Kirjan päähenkilö on nimellisesti Vikke Ström, mutta käytännössä koko Linnanfältille 1900-luvun alussa rakennetun työväenasuntoyhtiö Onnelan väki. Kertomuksen kaari kattaa Viken elämän vuosisadan alusta sodanjälkeiseen aikaan ja kuolemaan.
Aika haikeaa ja surumielistä kirjan kerronta on, eikä itselleni erityisempi lukuelämys. Aloitin Turku-romaanien sarjan tästä kirjasta oikeastaan siksi, että Linnanfältin alueella on kirjassakin mainittu Kalastajankatu, jossa sijaitsevassa Turun maakuntamuseossa, sittemmin museokeskuksessa, olen käynyt töissä jo yli 30 vuoden ajan, niin että nämä romaanin henkilöiden kadut tuntuvat jo melkein toisilta kotikulmilta.
Linnanfältin nimellä markkinoidaan nykyään alueen uusia puukerrostaloja, mutta alunperin alueelle syntyi Portsan tavoin työväen puutalo-osakeyhtiöitä. Portsaan alue ei kuitenkaan kuulu, vaikka joku joskus niin luulee, ja romaanissa kerrotaankin miten alueen pojat tappelivat portsalaispoikien kanssa.
Tässä alue nykyisellään, museokeskuksen tilat vasemmassa reunassa alhaalla.
Sama alue hieman suurempana vuoden 1905 kartalla. Telakka ja satama antoivat työtä Linnanfältin asukkaille.
Illoisen romaanissa tuntuu olevan ikuinen kesäaika, sen verran paljon asuntoyhtiön elämä tapahtuu korttelin sisäpihalla maailman melskeiden kommentoinnin, kinastelun ja muun yhdessäolon, joskus traagisempienkin tapahtumien merkeissä. Epäilemättä näin olikin paljon enemmän kuin nykyään. Työväenluokkaisen asukkaat eivät ole maan mahtavia, mutteivät köyhimpiäkään, ja oma asunto-osake on ylpeyden aihe.
Linnanfältin alueella elämä paljolti eletäänkin, joskus käydään keskustan humussa, muutaman kerran läheisessä Pahaniemessä, ja jopa Nummenpakan Kuuvuorella saakka. Työtä telakalla tai satamassa ei juuri kuvata. Läheisellä Turun linnalla ei tarinassa juuri roolia ole, paitsi lopussa kun teollisuuskoulua käyvä sukulaispoika kommentoi näkemäänsä:
- On siinä kivee, sanoi poika ja katseli arvioiden linnan muureja. - On tehty paljon turhaa työtä. Nykyaikaiset menetelmät...
(...)
- Mut ajattele mikä energiahukka! Ja on sen täytyny kestää jumalattoman kauanki. Ja nyt sillä ei sit tee yhtään mitään. On tossa vaan tiellä. Ja ne meinaa ruveta sitä entistämään. On se hullua.
Loppuun sarja tänään kuvattuja näkymiä Linnanfältiltä sellaisena kuin sen vanha osa on jäljellä.
Ja niin, ne rinkeplummat, ne ovat tietysti kehäkukkia.
